Metsänhoitaja Ilmari Kosonen on perehtynyt vanhaan paikannimistöön toimiessaan luontovaellusten oppaana Itä-Suomessa. On ainoa paikannimien tutkija Suomessa, joka on huomannut, että vanhoja paikannimiä voi avata perehtymällä viron sanastoissa edelleenkin oleviin sanoihin, joita esiintyy Suomen paikannimissä aivan outoina sanoina.
Ja jopa sukulaiskieli unkarin sanastoihin perehtymällä avautuvat eräät merkittävät, nyt meille oudot,selittämättömiksi jääneet paikannimet.
Kosonen tuo esiin, että Suomen kaksikielisen historian peruina kaikkialla Suomessa on myös runsaasti ruotsinkieltä paikannimissä. Esimerkkeinä juuri nimet *Mynälaht*i ja *Mynämäki*, joissa nimissä on ruotsin sana /*mynne*/, sillä Mynälahti on kahden joen 'jokisuun lahti' ja siitä tuo alkuosa *Mynä*-  noihin nimiin, kieliprofessoreille liian vaikeaksi jääneenä sanana.
Mynälahti on 'jokisuun lahti' ja Mynämäki on 'jokisuun mäki'.
Ja kun Mietoisten nimi nimen takana on sana *miede *'niitty'. tarkoitti jo v. 1567 asiakirjoissa ollut nimi *Mynemedh härad*
'jokisuun niityn kihlakuntaa'.