Artikkelit


Kaikki vieraskynäartikkelit aikajärjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

  • Koulumuistoja

    Muisteloni alun ajoitan keväälle 1949, jolloin vanhempani päättivät laittaa perheen kuopuksen, minut, oppikouluun. Perheemme muut lapset olivat koulutettu Emäntä- ja Maamieskoulussa, siten minun kouluun lähtöni oli taas erilainen. Kouluun pyrittiin, äitikin oli pyrkimispäivänä tukena. Kokeita ja kysymyksiä tentittiin laskennossa ja äidinkielessä. Ihan tarkkoja muistikuvia kysymyksistä ei ole säilynyt, mutta kouluun hyväksyttiin. Koska kotini oli Karjalan…

    Lue koko kirjoitus


  • Kirkko on ja pysyy

    Suomessa kirkot ja hautausmaat ovat hyvin hoidettuja rakennuksia ja ympäristöjä. Mikäpä on hienompaa reissussa kuin poiketa paikkakunnan kirkkoon, kiertää kirkossa ja viivähtää hetki penkissä. Jo pieni kävely hautausmaalla kertoo paljon paikkakunnasta, sen elämästä ja historiasta. Hautausmaiden muistomerkit kertovat paikkakunnalla vaikuttaneista merkkihenkilöistä ja tapahtumista. Viime kesänä Ahvenanmaalla käydessäni minulle mieleenpainuva kirkkovierailu oli Pyhän Olavin kirkko Jomalassa.…

    Lue koko kirjoitus


  • Kirkonkylä – oliko sitä?

    Wirmo-seurasta otettiin jokin aika sitten minuun yhteyttä tämän kirjoittamisen merkeissä, ja sen jälkeen Mynämäki ei juuri minua ole rauhaan jättänyt. Yö yön jälkeen unet tahtovat jäädä lyhyiksi ja palaan muistoissani Mynämäkeen. Muistelen miltä kotikyläni silloin näytti, millaisia olivat rakennukset, ja mitä vielä on jäljellä. Keitä näissä rakennuksissa asui, ja miten he liittyivät minuun. Muistoni Mynämäestä…

    Lue koko kirjoitus


  • Pikkupoika Sentraali-Santrana

    Kivikylän puhelinkeskus toimi kotonani aina vuoteen 1945, jolloin se siirrettiin tien toiselle puolelle Salmiselle. Juuri tuona vuonna aloitin myös koulunkäyntini. Koska jonkun piti aina olla sisällä sentraalia päivystämässä, minutkin opetettiin välittämään puheluja jo alle kouluikäisenä. Ei se vaikeata ollutkaan. Osaisin sen vieläkin. Keskustaulussa oli neljäkymmentä linjaa. Maanpään talolla oli numero yksi ja sen opin ensimmäisenä.…

    Lue koko kirjoitus


  • Kotiseutuni on ikinuori

    Ostatko lipun linja-autossa Mynämäelle vai Mynämäkeen?Parikymmentä vuotta riittää siihen, että osaan jo ostaa tiketin Mynämäkeen. Tämä on nyt kotipaikkani, kotiseutuni, jota haluan vaalia. Elämä, tavat ja maisema muuttuvat jatkuvasti. Vanhaa ja käyttökelvotonta on tietysti purettava ja uutta saatava tilalle. Ehkä ainoa, jota ei ihan heti pureta, on Mynämäen kivikirkko. Purkamisinnossa olisikin  hillitsemistä. Onko välttämätöntä purkaa…

    Lue koko kirjoitus


  • Matkani mynämäkeläiseksi

    Vuosi 1999 oli elämässämme merkittävien päätösten vuosi. Olimme asuneet Turussa kahdeksan vuotta, olin opiskellut itselleni yliopistotutkinnon, ja mieheni oli hyvin vakiintunut työpaikalleen Turun vartiolentueeseen. Yksi vain puuttui: oma talo. Talokuume oli raivonnut mieheni työpaikalla, ja yksi toisensa jälkeen ikäryhmäämme kuuluvat pariskunnat oli ripoteltu tasaisesti Turun ympäristökuntiin. Mutta mistä koti meille? Aloitimme etsimisen pohtimalla työmatkan pituutta.…

    Lue koko kirjoitus


  • Suunnistus 2014

    Hyvä lukija! Kulttuurituottajana pidän tärkeänä, että kunnan asukkaat tuntevat asuinseutuansa. Paikkakunnan historiaan voi tutustua lukemalla kirjoja, kuuntelemalla vanhoja tarinoita, käymällä museoissa. Mutta myös katsomalla, käymällä kylillä, turuilla ja toreilla, juttelemalla ihmisten kanssa. Kiireettä ja avomielin. Erilaiset kotiseutua avaavat tapahtumat antavat oivan mahdollisuuden tutustua niin paikkakunnan entispäivään kuin nykyelämäänkin. Kävin taannoin Uudenkaupungin Pytinkien parissa tapahtumassa. Se…

    Lue koko kirjoitus


  • Sodan seurauksena Mynämäessä

    Tuskinpa vanhempani olisivat keksineet muuttaa juuri Mynämäkeen, ellei olisi tullut sota ja evakkoon joutuminen. Uusikirkkolaisten sijoituspaikaksi oli määrätty ensin Mynämäki. Sitten vielä myllättiin kerran ja olisi pitänyt muuttaa Perniöön. Tänne saapui metsäpirttiläisiä. Vanhemmat ja muutakin sukua jäi kuitenkin Mynämäkeen. Sota oli hajottanut suvun ja kyläyhteisöt. Karjalaiset pyrittiin kyllä sijoittamaan ensin asuinpaikkoihinsa pitäjittäin ja kylittäin, mutta…

    Lue koko kirjoitus


  • Muistelmia poliisilakosta 13.2.- 1.3. 1976

    Aloitin nimismiehen tehtävien hoitamisen Mynämäen nimismiespiirissä 1.2. 1976, jolloin sanottuun nimismiespiiriin kuuluivat Mynämäen lisäksi Mietoinen ja Karjala. Poliisimiehiä nimismiespiirissä oli silloin seitsemän eli yksi ylikonstaapeli ja kuusi muuta poliisia.Nimismiehen kanslia ja poliisiasema sijaitsivat Keskuskadun varrella Palokunnantalossa.Perhe oli vielä alkuvaiheessa Perniössä, missä olin ollut nimismiehenä hieman yli kaksi vuotta.Olin ollut Mynämäessä nimismiehenä vain päivää vaille kaksi…

    Lue koko kirjoitus


  • Kotiseutuhistoria esiin myös tiennimissä

    Mynämäellä on komea paikallishistoria, josta kelpaa olla ylpeä. Wirmon nimi esiintyi Suomen kartalla jo 1300-luvulla, mutta nyt kadoksiin jätetty kotiseudun nimiperintö pitäisi saada paremmin näkyviin. Kun paikkakunnalle saapuu autolla, osoitekartan perusteella ohikulkija voisi kuvitella olevansa missä tahansa kunnassa. Hyvänä esimerkkinä on Keskuskatu, joita perustettiin aikanaan kuntiin korvaamaan kirkonkylä-nimen, joka kuulosti 70-luvulla liian maalaiselta. Jos asiaa…

    Lue koko kirjoitus