Olipa mukavaa, kun tuli mahdollisuus kirjoittaa Wirmo-seuran vieraskynään! Vihdoinkin tuli tutustuttua tähän monipuoliseen sivustoon tarkemmin. Aika kului aikaisempia toinen toistaan mukavampia juttuja lukiessa niin rattoisasti, että oma kynäily meinasi tyystin unohtua. Mieleen virtasivat monet muistot ja oli mielenkiintoista tutustua tuttuihin asioihin lisää uusien näkökulmien ja aikakerrosten kautta. Tämän oman juttuni otsikko yrittää olla vähän leikillinen,…

Lue koko kirjoitus

Joku ulkopuolinen olisi varmasti ihmetellyt poikaa, joka illan hämärissä kulki joenrantaa. Päässä oli pipo, joka kupruili kummasti ja samanlaista liikettä näkyi rintamuksessa kesäpusakan alla. Tyytyväinen ilme osoitti, ettei kaverilla kuitenkaan mitään hätää ollut. Aikaisemmin sinä iltana oli vain ollut heikko rapusaalis ja poika oli lähtenyt kokemaan pyydyksiään viitsimättä kantaa pärekoria mukanaan. Lipoista olikin sitten yllättäen…

Lue koko kirjoitus

Keväällä 2012 tuli Venäjältä Suomeen joukko lapsia, jotka olivat tehneet kierrätysmateriaaleista asuja. Mynämäessä oli MLL:n puolesta valmistettu niitä myös. Kirjastolla ja muutamilla kouluilla nähtiin upea muotinäytös. Tälle yhteistyölle seurasi jatkoa, kun saimme vastakutsun Venäjälle. Kevään aikana harjoittelimme ahkerasti kanteleensoittoa, kansanlauluja ja tanhuja. Kulttuurijohtaja Viktoria Kulmala hoiti yhteyksiä Venäjälle. Osallistuimme ympäristöfestivaaleille. Tässä katkelmia oppilaiden matkapäiväkirjoista: ”Matka…

Lue koko kirjoitus

Aloitimme veljeni Jorman kanssa koulu-uramme Karhun poikina Kustavissa Kaurissalon supistetussa kansakoulussa. Vuonna 1953 nimemme muutettiin Kairavuoksi ja olimme jo sujuvasti soluttautuneet vuosia kestävään koulutusputkeen. Kommunikoimme tyydyttävästi paikallisella Vakka-murteella, vaikka kotimurteemme aina välistä paljasti meidät karjalaispojiksi. Keskikoulun oppimäärän olimme suorittaneet neljässä vuodessa ”Trappulan yliopistossa” Taivassalossa suhteellisen vaatimattomin arvosanoin. Näin varustautuneina saavuimme siis äidin ja veljeni kanssa ensi…

Lue koko kirjoitus

Järvenkallion mäen päällä, vanhan kasitien varressa seisoi vankka kilometritolppa, joka näytti matkaa Raumalle 61 kilometriä ja Turkuun 37. Nykyään Turun ja Rauman väli on oiennut 91 kilometriksi. Seuraava pylväs koulumatkallamme Kivikylästä Mynämäen kirkolle oli Saistolan mutkaisen mäen jälkeisellä peltoaukealla. Koulukaverieni Pietilän Pertin ja Rantasen Olavin kanssa meillä oli joskus tapana panna pystyyn pieni kisa, jos…

Lue koko kirjoitus

Monet tuttavistamme ja sukulaisistamme jaksavat aina ihmetellä, miksi minä ja perheemme olemme päätyneet asumaan juuri Mynämäkeen. Minulla eikä miehelläni ole kummallakaan mitään siteitä paikkakuntaan emmekä ole työssä täällä. Neljätoista vuotta sitten asuimme Uudessakaupungissa ja työskentelimme Saapilla niin kuin siellä päin oli tapana sanoa. Olimme muuttaneet kaupunkiin kolme vuotta aiemmin töiden perässä. Meille oli tulossa perheenlisäystä,…

Lue koko kirjoitus

Teollisen ja poliittisen vallankumouksen lisäksi on puhuttu kulttuurin ja sivistyksen kumouksesta 1700-lopun Euroopassa: Kansannousut opettivat, että ihmiset voivat itse vaikuttaa historian suuntaan ja itseymmärrykseen. Kiinnostus historiaan nousi samaan aikaan, kun edistysajattelu eteni. Suomalaiselle poliittiselle keskustelulle kulttuurin käsite piti 1800-luvulla sisällään yhteisöllisiä sävyjä liittyen muun muassa kieleen, kirjallisuuteen, historiaan ja kasvatukseen. 1800-luvulla samankaltaisesta sisällöistä käytettiin termiä…

Lue koko kirjoitus

Mynämäki on hauska paikka. Olen syntynyt siellä, käynyt Kirkonkylän kansakoulua ja Yhteiskoulun keskikoulun. Muuttanut muualle jatkamaan koulua, palannut takaisin, lähtenyt taas, palannut uudelleen. Käynyt kauempana, ja asettunut nyt kuulo- ja näköetäisyydelle asumaan. Ja on aika mielenkiintoista, kuvaavaakin, että kun joku tituleeraa minua nykyään turkulaiseksi, korjaan välittömästi että oikeastaan olen mynämäkiläinen, siis syntyjäni. On kuin jollain…

Lue koko kirjoitus

Talkoohengen väitetään vähentyneen? Asemanseudulla kyläläisiä saadaan yhä uudelleen toimimaan yhteisen hyvän puolesta. Yhdessäolo, keskustelu, suunnittelu, ajattelukin on arvokasta ja tuloksellista muuttuen usein teoiksi. Aina on löytynyt kylältä toimeliaita ihmisiä, koulun entisiä oppilaita, uusia sukupolvia tai muuttaneita, jotka haluavat tehdä asuinalueestaan vieläkin paremman, tutustua kyläläisiin ja löytää ystäviä kylätoiminnan kautta.  Aseman koulu on kylähengen kehto ja…

Lue koko kirjoitus

Mynämäen seudun Suomi-Venäjä-osaston vaikutus on ollut keskeistä kunnan ystävyyspaikkakunnan valinnassa Neuvosto-Eestiin/Viroon aikana, jolloin Viro uudelleen itsenäistyi. Myöhemmin osastomme valitsi Venäjältä ystävyyskohteeksi Metsäpirtin/Zaborozskoje. Mukana olleena muistelen tapahtumien kulkua. Liityin 1970 -luvulla Suomi -Neuvostoliitto -seuran Mynämäen osastoon. Kiinnostukseni sai sysäyksen Neuvostoliitossa asuvilta sukulaisiltani. Sukujuuriltani kun olen Inkerin suomalaisia ja enemmistö suvustani asui Venäjällä. Heistä osa oli mukana…

Lue koko kirjoitus