Souko
| Nimen norm. asu | Souko |
|---|---|
| Nimen murreasu | souko : soukos : (illat.) soukosse |
| Kunta | Mietoinen |
| Kylä, Kulmakunta, Talo | Soukko |
| Karttapaikannus | 1: 10F |
| Paikan laji | Kantatalo |
| Kommenttiosa | Kantatalo, siirtynyt 1900-luvun alussa Ylistalon omistukseen. Nykyisellä paikalla on siirtotila Soukonmäki (rekisterinimi; tunnetaan omistajan nimellä Uuttu). Tätä mahdollisesti tarkoittaa asiakirjamaininta vuodelta 1517: Sowko by (Finlands medeltidsurkunder VII, toim. Reinh. Hausen, s. 471). Aarlahden tiluskartta v. 1684: Socko; isojaon asiakirjat v. 1801: Såuko. Pitäjäkartassa, samoin kuin uudemmissa asiakirjoissa, kirjakielistettynä muotona Soukko. ko soukos olìs semmose kauhi(a sūre sit noi rīhe, nē viätti lemùsse, lemuŋ Girkon Doi rukò(ushuane tehti sīt souko rīhest ja souko navètta viätti sit ruopal ja. sīn‿ol likì kümmene elùkka ain soukom Bìhatos. (Miina Lahti, s. 1880). soukoŋGetò (1: 10F 4), pelloksi tehty keto (rinnakkaisnimiä: krātariŋGetò, lairuŋGetò). souko(ojà (1: 10E->10F->10G), Soukon maiden läpi virtaava, osittain rajana oleva, luonnonoja (saa alkunsa Vehmaan puolelta, laskee mereen); harvinaisempi nimitys, yl. (alajuoksulla): seppälä(ojà, (ylempänä) iso(ojà; myös sārelahre(ojà, (vanh.) müllü(ojà. Naapuritalojen Soukon alueeseen rajoittuvia peltoja isonjaon asiakirjoissa: Soukon puolinen Vainio (Aarlahti 1805; 1: 10FG), Soukon ärinen peldo (Palokylä 1801; 1: 9F 7), Soukon ärinen Wainjo (Nummi 1801; 1: 9-10E), nykyisin Peräpelto. |
| Rinnakkaisnimet | |
| Asiakirjanimet | |
| Verrattavat nimet | |
| Keruukunta | MIETOINEN |
| Kerääjä ja keruuvuosi | Aulis Wallenius 1967 |
Kantatalo, siirtynyt 1900-luvun alussa Ylistalon omistukseen. Nykyisellä paikalla on siirtotila Soukonmäki (rekisterinimi; tunnetaan omistajan nimellä Uuttu).
Tätä mahdollisesti tarkoittaa asiakirjamaininta vuodelta 1517: Sowko by (Finlands medeltidsurkunder VII, toim. Reinh. Hausen, s. 471). Aarlahden tiluskartta v. 1684: Socko; isojaon asiakirjat v. 1801: Såuko. Pitäjäkartassa, samoin kuin uudemmissa asiakirjoissa, kirjakielistettynä muotona Soukko.
- ko soukos olìs semmose kauhi(a sūre sit noi rīhe, nē viätti lemùsse, lemuŋ Girkon Doi rukò(ushuane tehti sīt souko rīhest ja souko navètta viätti sit ruopal ja.
- sīn‿ol likì kümmene elùkka ain soukom Bìhatos.
(Miina Lahti, s. 1880).
Soukonketo (soukoŋGetò, 1: 10F 4), pelloksi tehty keto (rinnakkaisnimiä: Kraatarinketo] (krātariŋGetò), Liadunketo (lairuŋGetò)).
Soukonoja (souko(ojà, 1: 10E->10F->10G), Soukon maiden läpi virtaava, osittain rajana oleva, luonnonoja (saa alkunsa Vehmaan puolelta, laskee mereen); harvinaisempi nimitys, yl. (alajuoksulla): Seppälänoja (seppälä(ojà), ylempänä Iso-oja (iso(ojà); myös Saarenlahdenoja (sārelahre(ojà), (vanh.) Myllyoja (müllü(ojà).
Naapuritalojen Soukon alueeseen rajoittuvia peltoja isonjaon asiakirjoissa:
- Soukon puolinen Vainio] (Aarlahti 1805; 1: 10FG)
- Soukon ärinen peldo (Palokylä 1801; 1: 9F 7)
- Soukon ärinen Wainjo (Nummi 1801; 1: 9-10E), nykyisin Peräpelto.
 Kuvatiedosto: snkortti_MietoinenMI1683.gif |
 Kuvatiedosto: snkortti_MietoinenMI1684.gif |
 Kuvatiedosto: snkortti_MietoinenMI1685.gif |
 Kuvatiedosto: snkortti_MietoinenMI1686.gif |
 Kuvatiedosto: snkortti_MietoinenMI1687.gif |
 Kuvatiedosto: snkortti_MietoinenMI1688.gif |
