Mynämäen kunnan ensimmäinen nykyaikanen liikuntapaikka oli nykyisen Laurin koulun tontille rakennettu vuonna 1951 silloisen pääministeri Urho Kekkosen vihkimä kuusiratainen 300 metrin pituinen hiilimurskepintainen monitoimikenttä, jonka keskusosa oli nurmipintainen. Silloinen ”urheilukeskus” oli huippuluokkaa, sillä keskukseen kuuluivat uudenaikainen huoltorakennus peseytymis- ja
toimistotilaoineen jaseurojen varastoineen. Pääsuoralla oli puurakenteinen katsomo. Katsomon takana hiekkapintainen pallokenttä, jonne mahtui miesten pesäpallokenttä, jos onnistui kentän suuntaamaan
oikein.

Liikuntapaikkojen kehittäminen alkoi 1970-luvun alussa

Mynämäen liikuntapaikkojen kehittäminen aloitettiin oikeastaan jo 1967. Tuolloin maanviljelijä Aito Ahti myi määräalan maata kunnalle Työväentalon itäpiolelta. Alue oli toiminut talvisin hiihtokilpailujen pitopaikkana olihan Kivistönmäen mahtavat maastot alueen ympärillä. Oli siis luonnollista, että urheilukseskusta alettiin suunnitella tälle alueelle. Jos nyt oikein muista urheilukeskussuunnitelman alueelle teki arkkitehtitoimisto SAFA ja pääosin tältä pohjalta aluetta alettiin toteuttamaan Ensimmäinen konkreettinen rakennelma oli 1453 metriä pitkä valaistu pururata, joka syntyi pitkälti talkoovoimin paikallisten isäntien ja muiden vapaaehtoisten voimin. Maa-aines pohjaan saatiin radan vieressä olevasta soramontusta, josta sitä kuskattiin traktoripelillä maastoon. Tässä toiminnassa myös allekirjoittajan oli kunnia saada olla mukana teknisen toimen Massey-Ferguson 165 kuskina soraa ajamassa.

Valaistussuunniteklman teki Mynäsähkö OY, joka myös toteutti valaistuksen rakentamisen. Puru radalle tuotiin ”suurilla rekoilla”, jotka vetivät purun radalle ”matoksi” levityksen ja tasauksen helpottamiseksi. Tämä työ tehtiin kokonaan käsipelillä. Kun ensimmäiset askeleet valmiilla pururadalla juostiin kirjoitettii vuosiluvuksi 1972.

Monitoimikenttä ja huoltorakennus sekä pesäpallokenttä olivat listalla seuraavina rakennuskohteina. Monitoimikenttä ajoittui vuosille 1973-1974. Kentän perustukset tehtiin 1973 ja lopullinen pinta 1974. Kustannuslaskelmat heittivät härän pyllyä radan pinnoitteen osalta, sillä öljykriisi nosti radan pinnoitteen hinnan kaksinkertaiseksi suunnitellusta. Vastakkain juoksuradan pinnoitteissa olivat Tartan ja Rubtan (Bitumikumiasvaltti) ja neliöhinnoissa tämä oli 130 mk neliö vastaan 25 mk neliö. Suunnitellussa rataratkaisuna oli, että pääsuoralla ratoja olisi kahdeksan ja kenttää kiertäisi kuusi juoksurataa. Kenttäpohja oli kuitenkin tehty siten, että koko kentälle voitaisiin rakentaa kahdeksan rataa. Pohdittiin mitä tehtäisiin olihan kahden lisärakentamisen hinta vain 300000 mk kalliimpi kuin suunniteltu. Onneksi kenttä päätettiin tehdä kahdeksan rataisena koko kentälle pinnoitteena Rubtan. Nurmikkoa tehtiin hartaasti ja pitkään, sillä vasta kolmannella kerralla nurmen tekeminen onnistui ja voitiin hyväksyä ja vastaanottaa. Tuolloin oli vuosi 1976. Sittemmin monitoimikentän pinta uusittiin vuonna 1991 silloin yleisesti käytettyyn Spurtan pinnoitteeseen. Myös katsomon rakenteet uusittiin 2006, mutta maalituomari-/kuuluttajan väliaikainen koppi korvattiin sai väistyä uuden tieltä vasta pari vuotta sitten.

Kauan odotettu pesäpallokenttä 120 x 60 rakennettiin 1975. Kunnan omana työnä tehty kenttä sai kivituhkapinnan ja lisäksi maavalli- / puurakenteisen katsomon. Kenttien piirtämisen helpottamiseksi eri kenttien mitat ”tapitettiin” eri värisillä narutupsuilla kenttään piirtämistä helpottamaan. Tämä merkintätapa yleistyi sittemmin myös muille kunnan kentille. Kuuluttaja- / kirjurikoppi näyttötauluineen oli myös merkittävä parannus vanhaan kenttään verrattuna. Maavallikatsomon päälle paikallinen urheiluseura rakensi oman kioskin

Pesäpallon suuren suosion myötä kulutus kentällä kasvoi ja kentän pinta jouduttiinkin uusimaan lähes vuosittain. 90-luvulla rakennettiin pallokenttä mitoiltaan 110 x 70. Tämä kivituhkapintainen kenttä palvelee pesäpallon ja jalkapallon harrastajia. 2001 toteutettiin pitkään puhuttu pesäpallon pääkentän pinnan muuttaminen hiekkatekonurmerksi. Tämän uudistuksen toteuttaminen poikkesi muusta urheilukeskuksen rakentamisesta siinä, että kustannukset alitettiin 37 prosentilla. Merkittävä muutos tapahtui myös hoitokustannuksissa sillä kalkin tarve putosi puoleen aiemmasta eli noin 3000 kiloon vuodessa. Juniorijalkapalloilijoita varten rakennettiin hiekkapintaisen pallokentän ja huoltorakennuksen väliin ”joutomaa-alueelle” nappulajalkapallokenttä. Raivaus toteutettiin paikallisen MynPa-53 toimesta talkoilla. Kenttä sai nurmipinnan, joka toteutettiin siirtonurmikolla.

Huoltorakennus, jossa oli voimailutila ja pukeutumis- ja peseytymistilat miehille ja naisille, toimistotilat ja seurojen välinevarasto, valmistui vuonna 1976. Lisäksi tiloissa on 2 kylmää varastoa ja yksi lämmin varasto. Tämä oli urheilukeskukselle kuin piste iin päälle. Nyt urheilukeskus oli nyt kokonaan käyttövalmis. Tosin kentänhoitovälineitä ja traktori- ja autotalli olivat kentän laidalla sijaitsevassa vanhassa makasiinissa. Muutos välinevarastoon saatiin 2000- luvun alussa kun huoltorakennuksen taakse rakennettiin peltinen kylmä välinevarasto, jonne voitiin sijoittaa kuljetuskalustokin. Huoltorakennuksen länsipäähän oli suunniteltu myös liikuntahalli ja tästä syystä huoltorakennuksen LVI-puoli oli suunniteltu tätä kokonaisuutta silmällä pitäen. Investointiveron voimaan astuminen romutti tämän hankkeen, koska kustannusarvio tuplaantui. Myöhemmin urheilukeskukseen saatiin yksityinen palloiluhalli, jota myös koululaiset käyttävät liikuntatilanaan.

Tennisharrastus alkoi Mynämäellä ensin muutaman harrastajan voimin sorapintaisilla jo olemassa olevilla pallokentillä. Vähitellen toiminnan kasvaessa naapurikuntien tenniskentille reissaaminen ja kilpailujen järjestäminen siellä nosti paineita oman kentän saamiseksi Mynämäelle. 80- luvun alkupuolella pelaajien harras toive toteutui, kun urheilukeskukseen aloitettiin Tennis- / jääkiekkokentän rakentaminen. Pinnaksi tuli punainen tiilimurskepinta, jossa oli käytetty uudenlaista kemiallista sideainesta normaalisti käytetyn saven sijaan. Käyttöön kenttä saatiin 1982 ja kenttiä mahtui alueelle kolme. Tenniskentän peruskorjaus toteutettiin 1990 – luvun lopulla, jolloin kenttä muutettiin myös asvalttipinnoitteiseksi tuolloin harkittiin myös putkiston asentamista asvaltin alle mahdollisen tekojäätä varten, mutta tästä luovuttiin.

Viimeisin kunnan rakennuttama ja ylläpitämä liikuntapaikka on 18 – väyläinen Fresbeegolfkenttä, joka kiertelee urheilukeskusalueella (22 ha:n alue) lähtöpaikkana urheilukentän sivuitse olevan kevyenliikenteen väylän alupää. Rata on ollut käytössä pari kesää.

Urheilukeskuksesta löytyy vielä 16 ratainen petankkikenttä, koirankoulutusalue, kaksi lentopallokenttää, joista toinen on rantalentiskenttä. Talvisaikaan latuverkosto on kattava parhaimmillaan 25 kilometiä käsittävä hiihtiokeskus. Kaukalo ja luistelualueet ovat olemassa olevilla kentillä, Vesitorninmäessä on lisäksi paippi ja pulkkamäki.

Uimahalli on ollut kunnassa 1973 lähtien ensin yksityisenä hallina myöhemmin teollisuuskiinteistö oy:n ylläpitämänä ja vuodesta 2005 alkaen liikuntatoimen hallinnassa. 4 ratainen ja 17 m pitkä allas oli pitkään ainoa uimahallin tuottama palvelu, mutta muutaman vuoden on ollut mahdollista harrastaa myös kuntoilua 15 laitetta käsittävässä kuntosalissa.

Kivijärven uimaranta on ollut Mynämäen ainoa virallinen uimapaikka, jossa on vuonna 1957 rakennettu sauna- ja tuparakennus myöhemmin rakennusta jatkettiin, jolloin saatiin käyttöön myös ns. iso sauna

Kuntaliitosten tuomat liikuntapaikat
Karjalan ja Mynämäen kuntien yhdistyminen tapahtui 1977. Tuolloinkunnan ylläpitämiä kenttiä tuli yksi neliratainen 300 metriä pitkä hiilimurskepintainen monitoimikenttä, jonka nurmikko uusittii 1970 luvun lopulla. Rakennettiin noin kilometrin pituinen valaistu pururata Vehmalaisiin ja 2010 uusi kivituhkapintainen pallokenttä Karjalan koulun yhteyteen.

Vuonna 2007 alusta Mietoisten alueella on kunnan ylläpitämä kenttä Tavastilan monitoimikenttä, jossa juoksuradat ovat tiilimurskepintaisia ja keskusosa nurmipinnotteinen. Alueelle rakennettiin huoltorakennus 2006. Pesu ja pukeutumistila sekä varsin hyvätasoinen voimailutila ovat myös kentän läheisyydessä.

Uimapaikkoja on Mietoisten alueella Aarlahdessa ja Leppäkarissa.
Saunojen lisäksi Aarlahdessa on pienvenesatama pienveneille 14 kpl ja 6-8m 10 kpl.

Liikunnallista loppukesää ja -vuotta lukijoille

Tapio Kokko
Liikuntasihteeri, eläkeläinen