Maanantaina 1.4. kello 7.50 olin Mynämäen kunnanviraston lukitun oven takana eikä ketään näkynyt missään. Kunnantalon talonmies huomasi minut portailla ja kun ilmoitin, että minun pitäisi aloittaa tänään työt täällä. Talonmies sanoi tietävänsä asiasta ja neuvoi minut alas kunnantalon kellariin, jossa oli aamuinen teknisen puolen työtehtävien jako meneillään. Vähän kellarin rappuja astellessani ihmettelin, millaisessa paikassa kunnansihteeri täällä oikein työskentelee. Ilmeisesti talonmies oletti, että olin samana päivänä työnsä aloittava II rakennusmestari ja ohjeisti sen mukaan. Sieltä kellarista I rakennusmestari eli Seppo Kuusinen sitten ohjasi minut omaan virkahuoneeseeni. Silloin en onneksi tiennyt, että istuisin samassa työhuoneessa yli 35 vuotta.

Samana iltana oli sekä kunnanhallituksen että valtuuston kokoukset. Ensi kosketus Mynämäen luottamushenkilöhallintoon tuli saman tien. Valtuuston kokouksen aluksi valtuutettu Olli Aakula esitti työjärjestyspuheenvuorossaan, että valtuuston puheenjohtaja Keijo Kitola suorittaisi nimenhuudon, jotta uusi sihteeri näkee millainen naama kunkin nimen taakse kätkeytyy. Näin sitten tehtiin. Ja hyvä niin, sillä moni niistä naamoista tuli myöhemmin hyvinkin tutuksi.

Ensimmäinen virkamatkakin tuli tuona ensimmäisenä iltana määrätyksi. Kunnanhallitus nimittäin määräsi sen jo seuraavalle aamulle: Minut määrättiin yhdessä Alistalon Kainon kanssa menemään Uuteenkaupunkiin tutustumaan psykiatrisen sairaalan remonttisuunnitelmiin ja sen remontin tarpeellisuuteen. Siitä kaikki sitten alkoi!