Mynämäelt vai Mynämäest?

Helmer Laiho — Mon, 16 May 2016 14:08:00 +0000

Näin 9.4.2016 eli Mikael Agricolan, Coca-colan ja Suomen kielen päivänä on syytä palauttaa mieleen, kuinka Mynämäki sana taipuu:
Kirjoitin tällä pastalla ko. asiasta 29.10.2012. Annan tässä kirjoituksessani nyt kirjallisesti kielikylpyä erikoisesti niille henkilöille, jotka aikaisemmissa kirjoituksissaan ovat poikenneet käsityksestäni koskien Mynämäki sanan taivutusta ja ovat lähteneet revisionistiselle tielle. Päivitettyä tietoa voivat ammentaa myös muu lukijakunta halujensa mukaan. On ollut yllättävää huomata , kuinka välinpitämättömästi moni paikkakuntalainen suhtautuu oman pitäjänsä nimen taivutukseen. Yllättävää on myös ollut lukea Kielitohtorin ohje, joka on luettavissa edellä mainitun kirjoitukseni liitteestä. Erikoista on mielestäni se, ettei Kielitohtori perustele mielipidettään, vaan tyytyy ainoastaan toteamaan “ paikalliseen tapaan Mynämäessä”. Niin kuin tiedämme, perusteleva on aina vahvoilla. Kielitohtori patistaa kuitenkin oheisesta epämääräisyydestä huolimatta tarkkuuteen kielen käytössä. Tarkkuutta kaivataan myös kielen tutkimuksessa – niin että ei muuta kuin plumpsis kielikylpyyn:
Hiljakkoin kuuntelin radiosta Helsingin yliopiston asiantuntijan luentoa koskien suomalaisten paikannimien historiaa. Samalla tämä luennoitsija kertoi, miten paikannimet taipuvat. Paikannimien taivutuksessa hän otti esille kolme paikkakuntaa: ne ovat Kempele, Pieksämäki ja Mynämäki. Alkuaan paikannimet ovat olleet talojen nimiä, sitten ovat muodostuneet kylät ja lopuksi pitäjät. Ne olivat murresanoja, joiden muoto muuttui aikojen kuluessa. Niiden lausuminen oli epämääräistä ja kirjoittaminen hankalaa. Jossain vaiheessa aloitettiin muuttaa paikannimien muotoa niin, että lausuminen ja kirjoittaminen helpottui: Nimien muotoa selkiytettiin ja otettiin käyttöön peräliitteeksi –nen tai –mäki riippuen siitä, kumpi istui paikannimessä paremmin.
Paikannimet taipuvat joko ulkopaikallissijassa tai sisäpaikallissijassa. Muoto riippuu siitä, onko ko. sanan historiallinen nimi pistemäinen eli vahvasti paikkaan sidottu vaiko laajempaa aluetta koskeva.
Kempele on pitäjä Oulun eteläpuolella. Se on alkuaan tarkoittanut pientä mutkaa Liminganlahden poukamassa. Siihen on myöhemmin muodostunut kylä ja kylä on sittemmin kehittynyt pitäjäksi. Koska Kempele on sidottu tarkasti pistemäiselle alueelle, taipuu se sisäpaikallissijassa eli Kempeleessä.
Pieksämäki on nykyään kaupunki Etelä-Savossa. Sanan aikaisempia nimiä ovat olleet mm. Piexeme, Pieksämajärvi ja Pieksäme. Alueella ei ole mäkeä, joka voisi liittyä nimeen, on kylläkin Pieksäjärvi. Monien vaiheiden jälkeen nimeksi tuli Pieksämäki. Koska nimi viittaa suurempaan alueeseen, taipuu nimi ulkopaikallissijassa eli Pieksämäellä.
Mynämäki on paikannimenä erikoinen siinä mielessä, että missään muualla Suomessa ei ole Myn-alkuista paikannimeä. Yleensäkään nimen alkuperää ei tarkasti tiedetä, sillä tutkimusta on haitannut se, että asiakirjat laadittiin Wirmo sanaa käyttäen niin kauan, kuin asiakirjat kirjoitettiin ruotsiksi. Tunnettiin mm. sellaiset muodot kuin Mynämä, Minämä ja Mynemedh. On arveltu mm., että edellä mainitut nimet viittaavat suurempaan alueeseen, jossa virtaa jo aikaisemmin tunnettu Mynäjoki. Alueella ei myöskään ole sellaista mäkeä, joka viittaisi Mynämäkeen. Tuntuu luonnolliselta, että nimen liitteeksi on otettu –mäki sanan käytön helpottamiseksi. Koska nimi liittyy suurempaan alueeseen, on luonnollista, että pitäjännimi taipuu ulkopaikallissijassa eli Mynämäellä.
M.O.T.

Mynämäellä – vaiko Mynämäessä ?

Helmer Laiho — Mon, 29 Oct 2012 15:07:00 +0000

Tätä kysymystä ratkomaan tuli paikkakunnalle alueen valtalehden toimittaja: Hän haastatteli keskustassa satunnaisia kulkijoita, valokuvasi heitä ja tiedusteli asiaa vielä erikseen yliopistoihmisiltä. Tämä tapahtui viime vuoden Laurin-markkinoiden aikaan. Pian tämän jälkeen lehdessä oli isot otsikot valokuvien kera ko. asiasta – vailla perusteellisempaa asian taustoittamista.

Koska artikkeli mielestäni rikkoi tutkivan journalismin perusperiaatteita, kirjoitin entisenä mynämäkeläisenä vastineeni ko. lehdelle.

Kun lehti ei kuitenkaan julkaissut vastinettani minulle tuntemattomasta syystä, palaan tähän asiaan uudelleen tällä palstalla, sillä seuraahan tämä lehti Antti Lizeliuksen jalanjälkiä.

( TS 17.08.2011 ) artikkeli, jossa käsiteltiin Mynämäki-sanan taivutusta, oli sietämättömän kevyt: se muistutti YLE:n Alivaltiosihteeri – ohjelmaa, jossa haastatellaan yhtä henkilöä virhemarginaalin ollessa yksi henkilö suuntaansa. Koska aihe kuuluu paikalliskulttuurin piiriin, vastausta olisi pitänyt etsiä paikalliselta taholta – eikä KEHÄ kolmosen sisältä.

Mynämäkeä on pidetty vanhastaan erikoisena pitäjänä Varsinais-Suomessa: Se on ollut voimakkaasti sisäänpäin kääntynyt ja elänyt omaa elämäänsä. Se on johtunut suureksi osaksi siitä, että pitäjä on ollut ja on edelleen suurten metsäalueiden saartama, jolloin yhteydet muualle ovat olleet vähäiset. Tämä on vaikuttanut muun muassa puhekieleen, esimerkiksi murre on lyhyempää kuin Turussa. Aikanaan Mynämäki tunnettiin Loimaata myöten juntti – pitäjänä: lähestyttäessä vanhaa tietä Turun suunnalta, niin Tursunperän ahteesta, Junttilan maatalon kohdalta näkyi kirkko, jolloin voitiin todeta, että ollaan tulossa juntti-pitäjään.

Suomen akatemian kielilautakunnan jäsen, professori Emil Saarimaa ( 1888 – 1966 ), ent. Söderholm syntyi ja kasvoi Mynämäen maisemissa. Hän toimi pitkään opettajana ja Virittäjä-lehden päätoimittajana. Hänen kirjoituksiaan tutkimalla olisi mahdollisesti saatu asiaan valaistusta.

Sillä, että Suomen Postilaitos Mynämäki-sanan asemesta käytti Wirmo-sanaa aina vuoteen 1894 asti, saattoi olla oma vaikutuksensa kielimuotoon.

Mynämäellä vaikuttaa aktiivinen paikalliskulttuurin vaalija, Wirmo-Seura. Tältäkin taholta olisi saatavissa tietoa siitä, kuinka puhuttiin ennen ja nyt.

Toimittajia enemmän ovat kieleen kuitenkin mielestäni vaikuttaneet muualta tulleet opettajat oppeineen. Tosin toimittajat edelleen ovat aktiivisia, sillä hiljakkoin toimittaja erässä artikkelissaan kuvitteli olevansa ”Vehmaassa”.

Tutkivan journalismin suureksi uhaksi on muodostumassa digi-kuvaus: lehtitalolle tulee edullisemmaksi täyttää palstatilaa digi-kuvilla kuin journalismilla. Kun TS-lehtitalo on nyt saanut toimitusjohtajakseen vankkumattoman painetun sanan puolustajan, toivon hänen menestyvän tehtävässään estäen sanomalehden muuttumasta kuvalehdeksi.

Koska on olemassa yleiset tarpeet laajalle kansalaiskeskustelulle, toivon tämän mielipidepalstan säilyvän voimallisena.

Helmer Laiho, Mynämäelt lähtösi.

Kommentti:
Kielitohtorin ohje: Paikannimien oikeinkirjoituksesta

Tarkkuutta taivutuksiin! Paikannimien taivutusohjeita Kielitohtorin sivulla ruotii asiaa ja esimerkkinä ja poikkeuksena esille nousee Mynämäki:

lainaus:

Merkitystä on silläkin, onko kyse kunnan- vai kylännimestä. Esimerkiksi mäki-sanaan loppuvissa kunnannimissä käytetään tyypillisesti ulkopaikallissijaa (Elimäellä, Kokemäellä), kylännimissä taas sisäpaikallissijaa. Poikkeuksena on kunnannimi Mynämäki, jota suositellaan taivuttamaan paikalliseen tapaan Mynämäessä, Mynämäkeen. — Wirmo-Seura@2012-11-11 18:00:07

Helmer Laiho – Wirmo-Seura

Mynämäelt vai Mynämäest?

Mynämäellä – vaiko Mynämäessä ?