Iäkäs isoäitini totesi tänään keskustellessamme: tulisipa vanhanaikainen joulu, hän tarkoitti vanhanaikaisella lumen ja pakkasen täytteistä joulua kirkkaan tähtitaivaan alla. Itselleni kommentti herätti syvemmän kysymyksen mitä on vahanaikainen joulu? Mietin asiaa ja mielikuvituksessani kuvittelin lämpöisen tuvan, jonka lämmöstä reellä lähdetään joulukirkkoon korkeiden nietosten täyttämän maiseman läpi ja hiljennytään kynttilöiden ääreen. Joulupuuroa keitellään aamuvarhain puuhellan lämmössä ja illalla kokoonnutaan pitkän pöydän ääreen nauttimaan joulun perinteisistä herkuista. Joulupukkikin tuo kenties yhden hartaasti toivotun lahjan, jonka näppärä perheenisä on vuollut puuverstaassaan tai äiti kutonut puikoillaan. Jouluaamun kirkosta ajettiin välillä leikkimielisesti kilpaa kotitaloon. Reessä oli turvallista olla kun lapset ja äiti olivat reessä lämpimien turkkien alla ja perheen isä ohjasi varmoin ottein läpi pakkasaamun jo niin tutuksi käynyttä reittiä.

Nykyinen hektinen maailmanmeno on muuttanut joulunaikaa monella tapaa. Joulun perimmäinen ajatus jää monelta huomaamatta ostoskeskusten stressaavassa ihmisvilinässä. Joidenkin on hankittava lahjoja kaikille ja oma väkikin tarvitsee niitä useita. Joulun on täyttänyt materian hankkiminen ja osin myös pakonomainen suorittaminen, josta rauhoittuminen voi olla kaukana.

Itselleni joulu tarjoaa hektisestä arjesta tauon ja hiljentymishetken, jonka aikana voi rauhoittua ja kerätä voimia uuteen vuoteen.

Olen ollut Wirmo-seuran hallituksessa nyt yhden vuoden. Vuoteen on mahtunut monenlaista mielenkiintoista tapahtumaa perinteiden ylläpidon hengessä. Perinneiltamme ovat keränneet runsasta osanottoa, jäsenlehti Wirmolaisen uusin numero ilmestyi Kivimakasiinin markkinoiden aikaan ja Vieraskynä -palstakin on täyttynyt mielenkiintoisista kirjoituksia.

Wirmo-Seura Ry toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

Sodan jälkeen Metsäkeskus Tapio ohjeisti ojittamaan Haankylän talojen Langinorko palstat. Langinorko sijaitsee Aulijärventien varressa. Langinorko oli pehmeä niitty, joka oli paikoitellen vetelä. Langinorkosta kerättiin heinää kesäisin kekoihin, josta heinä ajettiin talvella vesikelkalla taloihin. Ojituksen jälkeen vanhat niityt metsitettiin.

Vesolan talolla oli toinen metsäinen niittypalsta Haavisto, joka sijaitsi Tuokilan yksinäistilan maiden keskellä. Haavisto lienee saanut nimensä runsaista haapapuiden lukumäärästä, jotka nykyään ovat valtavia lehtipuita. Haavistosta kerättiin kerppuja lampaille, jotka olivat pienistä puista tehtyjä nippuja. Kerran kerppuja tehdessä kirves osui isoäitiäni suoraan polveen. Tämän jälkeen tuli kiire mennä nopeasti paikattavaksi. Arpi on yhä nähtävissä 70- vuoden jälkeen. Haaviston ojitus toteutettiin myöhemmin, 1950-luvulla. Haaviston ojien kaivuusta vastasi Fiian Aarne. Hän lähti aina maanantaina aamulla eväiden kera Vuoloisissa sijainneesta torpastaan ja teki itselleen Haavistoon kodan, jossa oli koko viikon. Työ oli raskasta, erityisesti kun muutamassa kohdassa vastaan tuli kova karikko. Fiian Aarnen talo sijaitsi Vuoloisissa, oman kotitaloni naapurissa. Myöhemmin taloa asuttivat Suomisen väki. Talon tilalla on nykyään uudisrakennus.

Ruista niitettäessä Annin Frans oli usein Vesolassa töissä. Kerrotakoon, että Annin Frans sai nimensä äitinsä mukaan, joka oli Anni. Frans asui maakuopassa Haanperäntien varressa ja elätti itsensä tekemällä puukoreja. Paikallisbussin avulla hän kuljettu korit Turkuun ja saadut rahat menivät alkoholin ostoon. Frans oli kuitenkin hyvä työmies, sillä hän niitti rukiit nätisti karheelleen ja tästä oli helppo tehdä kuhilaita. Myöhemmin Annin Frans sai kyläläisten yhteistyöllä pienen torpan Haanperäntien ja Vesolan nyk. Kuivurille johtavan tien viereen. Aikoinaan kun aika oli jättänyt Annin Fransista isäni Eno osti kyseisen torpan ja pienen maapläntin huutokaupassa. Annin Fransilla oli veli Artturi. Artturilla oli pieni mökki Haanperän talon takana.

Vuoloisten kylässä on alkuaan ollut kaksi taloa Henttula ja Rantala (myös. Räsä). Molemmat talot ovat aikanaan sijaineen Vuoloisten vanhan kylän paikalla, eli Henttulan talon ympäristössä. Henttula on jaettu aikoinaan Yli-Henttulaan ja Ali- Henttulaan. Myöhemmin talot yhdistyivät ja lohkottiin uudelleen sisarusten kesken kolmeen tilaan: Henttula, Valtonen ja Nummila. Rantala (myös. Räsä) on säilynyt yhtenäisenä tilana.

Vuoloisten kylää ympäröivät aikoinaan valtion, eli Kruunun maat. Kylien maat sijaitsivat pääsääntöisesti viljelyyn kelpaavilla alueilla, valtion maiden lomassa. Mynäjoen tulvaniityllä sijaitsi myös Haanperän yksinäistilan ja muiden Haankylän talojen niittypalstoja. Valtion maiden jako aloitettiin 1800- luvulla, jolloin metsämaat jaettiin Mietoisten alueen talojen kanssa, sillä näillä taloilla ei ollut metsää Mietoisten ympäristössä. Vuoloisten ympäristöön metsäpalstoja saivat mm. Orkovakkisten, Hirmuisten, Runoisten, Pusalan, Mettalan kylien talot.

Torppia Vuoloisissa ei ollut montakaan, sillä taloja oli ainoastaan kaksi. Yksi torpista oli Rantalan Pihala. Lisäksi alueella on ollut Kruunun torppia ja myöhemmin Mietoisten tiloista itsenäisiksi lohkottuja tiloja. mm. Kivilän(Orkovakkisten Arola) ja Vähäkylä(Runoisten yksinäistila). Kalelan kylän rajamailla sijatsi Jutila, joka oli Mynämäen Honkalan torppa. Yksi mielenkiintoisista torpista on Vähä-Mettala, joka sijatsee Hirvijärven tien varressa. Vähä- Mettala on lohkottu Mettalan kantatilasta. Lisäksi asutusta on tullut siirtolaistilojen muodossa. Tunnetuimpia lienee Kinnarin Jussin aikanaan isännöimä Köyhälä. Tilan nimi juontaa juurensa maanmittaustoimituksesta, jossa isäntä halusi nimetä uuden tilansa Nälkäläksi. Maanmittari ei tähän kuitenkaan suostunut, sillä nimi ei ollut hänen mielestään sovelias. Näin tilan nimeksi tuli Köyhälä.

Mietoisten metsäpalstat toivat kylän miehille töitä, sillä puiden ajo työllisti talviaikaan monen talon miehen ja hevosen. Lisäksi taloissa asui metsätöissä käyviä miehiä. Kivilässä alakerran tuvassa oli talviaikaan usein monta miestä kortteeraamassa. Isoäidilleni mieleen muistuivat kaksi miestä, jotka olivat talvella pitkään Kivilässä. Toinen miehistä oli pitkä ja toinen taas todella lyhyt, miehet olivat kotoisin Mietoisista. Hevoset olivat Kivilän tallissa ja myöhemmin traktoreita oli myös säilityksessä.Satunnaisesti myös Mietoisten talojen isännät yöpyivät Kivilässä.Miehet olivat lupsakoita ja puheliaita.

Talon väki lähti omiin navetta-askareisiinsa, mutta näiden töiden valmistuttua lähdettiin ’kupiikin’ ajoon. Oman haasteensa puunajoon toi Mynäjoen ylityksen jälkeen nousevat Hirvijärven puoleiset kalliot. Ylöspäin meno tyhjällä reellä ei tietenkään ollut ongelma, mutta tukkikuorman kanssa alastultaessa oli oltava erityisen varovainen ettei reki puskisi hevosta maahan ja jyräisi täten ajuria ja hevosta. Isoisäni Erkin ollessa kupiikin ajossa, myös hänen isänsä Aleksanteri oli auttamassa. Aleksanteri kantoi pahnoja rekiuralle, jotta kitka lisääntyisi eikä reki pääsisi karkaamaan hallitsemattomasti alas mäkeä.

Ennen Mynäjoen perkaamista 1950-luvulla Haankylän ja Vuoloisten talojen niittypellot olivat tulvaveden alla, joten niiden hyödyntäminen rajoittui heinän keruuseen. Talvisin tulvaniityn ollessa jäässä harrastivat miehet kolkkakalastusta. Kolkkakalastuksella tarkoitetaan tapaa, jossa ohuen läpinäkyvän jään läpi havaitaan kala ja tämä kolkataan tainnuksiin lyömällä jäähän. Tämän jälkeen tehdään kiiresti avanto, josta kala voidaan nostaa ylös ennen kalan tokenemista.

Mietoisten enklaavi alueiden sijainti Mynämäen vanhan kunnanrajojen sisäpuolella aiheutti välillä lisävaivaa. Osista alueen taloista käytiin esimerkiksi äänestämässä Mietoisissa, sillä talo kuului Mietoisten enklaavialueeseen. On kuitekin havaittava, että Mietoisten taloille lohkotut metsäpalstat toivat alueelle talvisin lisäansioita.

Vuoloisten kyläläiset havainnoivat luontoa monella tapaa. Tästä on osoituksena säihin liittyvä tulkinta, sillä olen kuullut isoäitini sanovan: jos ukkonen tulee korpinkalliolta on se todella kova. Korpinkallio on sikäli mielenkiintoinen, että nimen tarkoitusta voidaan miettiä eri tavoin. Yksi selitys nimelle olisi luonnollisesti se, että kalliolla olisi ollut korpin pesiä. Toinen selitys voisi olla Mietoisten talojen alueesta käyttämä nimitys Korpi. Talojen jakokirjoissa ja tiluskartoissa etäällä sijainnut metsäpalsta on nimetty Korpipalstaksi.